Heiss ja anteeksi osan järkyttävästä viivästymisestä >_< se olisi ilmestynyt tänne jo kaksi viikkoa sitten, ellen olisi takunnut vuodatuksen kanssa niin hemmetisti... Viiden kerran jälkeen hermoni menivät (syylliset: netti, vuodatus ja koneeni hitaus... + minä :/) Joka tapauksessa, sain sen tänne viimeinkin! Peliosuus on pelattu varmaan jo viiden osan ajaksi, ja yritän parhaani mukaan nopeuttaa päivitystahtiani...
Sori muute, unohin salasanasuojauksen päälle tossa yks päivä, tiedän olevani hajamielinen idiootti, mutta... Noh, anti olla :D

Mutta, lukekaahan ja kommatkaa <3 (ja antakaa mulle anteeksi..)

 

 Vaikka Mette olikin iloinen tulevasta perheenlisäyksestä, hänestä tuntui että siinä oli enemmän huonoja kuin hyviä puolia. Hän oli koko ajan nälkäinen, joten hän pelkäsi lihovansa. Lisäksi jo pelkästään ruuanlaitto ja syöminen tuntuivat imevän Metestä kaikki mehut, joten hänen täytyi hoiperrella sänkyyn. Näinollen siivoaminen ja muut kotiaskareet jäivät vähemmälle ja se todella harmitti Metteä, joka halusi olla ylpeä kodistaan, vaikka se pieni tönö olikin.
Kolmas ongelma oli Tino. Metellä ei ollut hajuakaan, miten hänen romantiikkatavoitteinen rakkaansa reagoisi uutiseen...

 

Kun Tino oli tullut iltayhdeltätoista rättiväsyneenä kotiin, hän oli vain sipaissut kevyen suukon Meten huulille ja rojahtanut sitten kengät jalassa sänkyyn. Hymyillen Mette oli riisunut ne ja peitellyt Tinon.
Luettuaan tietokirjaa aikansa, hän palautti sen ja... No, kuten kuvasta näkyy, Meten vatsa kasvoi. Mette säikähti, mutta hymyili sitten. Hän leperteli vatsassaan kasvavalle pienokaiselle hetken, kunnes tajusi vakavan asian. Hän ei voisi peitellä raskauttaan enää mitenkään.

 

 Odotellessaan Tinon heräämistä Mette kävi suihkussa ja päätyi taas lukemaan. - Tällä kertaa rakkausrompsua :> Ehkä äitiys toi hänen sisiäisen imelyytensä esiin.

 

 Nälkä kuitenkin yllätti hänet taas, joten syötävää oli pakko valmistaa. Ja hänen teki hirveästi mieli spagettia. Tomaatinleikkuu kävi kuitenkin uhkaavaksi sormiparkojen kannalta, kun Meten ajatukset seilailivat Tinon ja tulevan lapsen välillä. Entä jos Tino ei suostuisi edes yrittämään tilanteeseen sopeutumista? Mette havahtui kuitenkin viiltäessään haavan sormeensa. (sormien tilanne muuttui uhasta paniikiksi ja jos Mette ei keskittyisi, se muuttuisi kriisiksi :<)
"Voi paska", Mette äkäisi ja pyyteli sitten kiireesti anteeksi vatsakummultaan. "Ei äiti tarkoittanut." Joka tapauksessa Mette pitäisi tämän lapsen, kävi miten kävi.

 

 Pian, kun Mette sai syötyä (sormien tilanteen rauhoituttua) Tino heräsi. Mette päätti, että olisi turha pitkittää asiaa. Kun Tino tuli suihkusta, Mette pysäytti tämän matkan jääkaapille.
"Olen raskaana", hän töksäytti ja tutkaili Tinon ilmeitä. No, ainakin käy selväksi, että Tino hämmentyi :')
"Häh? Siis sinä?"
"No kuka muukaan? Oletko maannut lähiaikoina muidenkin kanssa?" Mette sanoi pisteliäästi ja varautuen puolustamaan itseään. Tino pudisti pikaisesti päätään.
"En tietenkään, kulta-rakas! Vaikka romantiikkasim olenkin, en voisi tehdä sitä sinulle. Olet koko elämäni, sinä tiedät sen! Ja jos... jos minusta tulee tosiaan isä, niin..."
"Niin?" Mette tivasi kärsimättömänä.

 

"Niin sehän on mahtavaa! Myönnän, että minua vähän pelottaa, mutta... Jos sinä hoidat suurimman osan vaipoista, niin... Niin."
Mette räpytteli silmiään hämmästyneenä. Miten hänellä olikin näin ihana mies elämässään?
"Voi rakas, ihanaa. Luulin että suuttuisit", Mette kuiskasi helpottuneena ja kietoi kätensä Tinon ympärille.
"Tietenkään en ole vihainen."

 

 "Mitä isin pikku poika tietää?" Tino lirkutteli Meten pyöristyneelle vatsalle kuin mikäkin perhesim. Mette oli varma, että Tinosta tulisi mainio isä.
"Kulta, olen varma, että se on tyttö", Mette sanoi lempeästi. Tino pudisti päätään.
"Hah, taatusti saamme pienen jalkapalloilija-pojan."
"Balettitanssijattarempas", Mette nauroi. Tino hymyili leveästi.
"Kummin tahansa, lapsesta tulee maailman lellityin kakara."

 

 Tino ymmärsi nopeasti Meten uupuvan pienimmistäkin asioista, kuten suihkuun menosta. Hän julisti, että vauvan takia Meten täytyisi nyt vain levätä. Vaikkei hän siitä pitänytkään, hän luuttusi itse aiheuttamansa tulvan ja vei kertakäyttölautaset roskiin ilman Meten pyyntöä.

 

Eräänä päivänä Mette pysäytti taas Tinon (samassa kohtaa, missä kertoi raskaudestaan ja molemmilla samat vaatteetkin kuin silloin :D). Hän kaivoi taskustaan sormuksen ja ojensi sitä rakkaalleen.
"Kulta... Meidän pitäisi varmaan mennä joku päivä naimisiin. Ihan lapsenkin takia", hän sanoi ja odotti henekä pidötellen Tinon reaktiota.
"Voi, totta kai!" Tino sanoi ja hymyili iloisesti.

 

 Kihlapari halasi toisiaan lämpimästi.
"Ajattelin käydä vaatekaupassa ennen töitä... Alan kyllästyä esiliinaani. Työasussakin on kestämistä. Tuletko mukaan?" Tino kuiskasi kihlattunsa korvaan. Mette pudisti päätään ja he erkanivat.
"Väsyttää kauheasti, mene sinä vain."

 

Tino suuntasi liikkeessä vaaterekille, jonka yläpuolella riippui kyltti, joka julisti 50 prosentin alennusta. Hän katseli harmistuneena muutamia kalliimpia tuotteita, mutta päättie, ettei voisi tuhlata liikaa. Hän jopa vilkaisi vauvanvaatteita ja haaveili ostavansa hienon vaaleansinisen jalkapallokuvioisen bodyn, mutta tuli ajatelleeksi, että lapsihan saattoi olla tyttö, jolloin hän tuhlaisi vain rahaa.

 

"Ei, kun tuolta ale-tuotteista", Tino kiristeli hampaitaan, kun tuo myyjänä toimiva nulikka yritti väittää tuotteen olevan täysihintainen.
"No joo joo", poika pyöritteli silmiään ja ojensi kätensä ottaakseen rahat vastaan. Tino vilkaisi kelloaan. Hän ehtisi vaihtaa uuden asun ylleen, mutta sitten pitäisi lähteä, ettei myöstyisi töistä.

 

 Tino ateli sovituskopista hyvin mielin. Oli fiksua vaihtaa vaatteet täällä, ei tarvitsisi vielä ostaa vaatekaappia, joka oli aika kallis hankinta.

 

 Odotellessaan taksia Tino bongaili lintuja taivaalta. (tässä kuvassa näette nyt sitten uudet hiuksetkin paremmin, lisäksi hän sai pienen parran) Taksi tulikin vähän myöhässä, ja Tino valitti siitä kovaan ääneen.
"Hemmetti, saatan myöhästyä töistä sun takia! Tuleva vaimoni on raskaana, en voi saada potkuja!" hän nurisi ja tunsi olevansa tosissaan, vaikka sana "vaimo" hieman pelotti häntä. Tinon kunniaksi täytyy sanoa, ettei hän edes vilkaissut muita tyttöjä ostoksillaan.

 

"Mitä pidät uusista kuteistani, kulta?" Tino kysyi kaapatessaan juuri heränneen Meten syleilyynsä. Mette naurahti.
"Juuri nyt en oikein näe niitä", hän sanoi ja molemmat nauroivat.
"Käyn suihkussa ja menen töihin."

 

"Hyvää työpäivää", Mette toivotti suukottaessaan työvaatteet ylleen vaihtanutta Tinoa. Tino hyvästeli molemmat kultansa ja lähti töihin. Mette taas meni tekemään syötävää, nukkuminenhan on raskasta puuhaa >;)

 

Mette luki taas yöllä, Tinon nukkuessa kirjaa ja viedessään sen hyllyyn, vatsa kasvoi taas. Mette oli iloinen, kohta heidän pieni perheensä olisi kolmehenkinen! Hän haukotteli ja kömpi nukkumaan Tinon viereen. Lukeminenkin oli väsyttävää.

 

Tyhmä tyyppi! >:( En tajua mikä siihen meni, Mette tai Tino ei oo tehny sille mitään. Murr.

 

 "Hei, se syntyy! Mun vauva syntyy", Mette hihkaisi nukkuvalle Tinolle. (ja juu, synnytys alkoi Meten viedessä kirjaa hyllyyn :'D)

 

Hymy kuitenkin hyytyi, kun poltot alkoivat... Hän rääkyi Tinoa, joka heräsi vähitellen. Luulisi että olisi ponkaissut salaman pystyyn panikoidakseen. Mutta ei. Kun hän viimein nousi, hän katsahti kiljuvaa kihlattuaan, nyökkäsi ja rupesi petaamaan petiä -_- Ei oikein leikkaa, vai?

 

Pian Mette piteli käsissään pientä ihmettä, joka peri äitinsä ihon ja isänsä silmät ja hiukset. Hidasälyinen miekkosemme tajusi viimein tilanteen, ja nähdessään lapsensa, hän taputti.
"Oi, Mette, et kuollutkaan", hän hihkaisi. Mette katsoi Tinoa kulmiaan kohottaen.
"Taidat olla.. vielä vähän sokissa?"
"Joo."

 

Ja tässä vauvamme lähempää. Tyttö nimettiin Lauraksi <3

 

"Eääh, onko se... Tyttö?" Tino äimisteli ja otti Lauran varovaisesti syliinsä.
"On, arvasin oikein", Mette sanoi ja katsoi onnellisena kahta rakastamaansa ihmistä. Tino syleili pienokaistaan ja hämmästyi löytäessään itsestään isällisen puolen. Kuka olisi uskonut?

 

Tino hoiti lastaan kuin kultakimpaletta, antaessaan Meten levätä. Hänestä Laura oli Meten lisäksi maailman ihanin tyttö.
"Laura-kulta, vaikka oletkin tyttö, opetan sinut silti pelaamaan jalkapalloa! Kuka nyt jostain baletista kiinnostuisi?" hän lörpötteli Lauran tajuamatta mitään.

 

Lastenhoidon lisäksi Tino hoiti kotitöitä ja korjasi jopa tietokoneenkin. Hän puuhaili mielellään, töidensä ohessa. Mette oli iloinen miehensä oma-aloitteisuudesta.

 

Eräänä iltana Lauraa syöttäessään Mette oli hieman hajamielinen. Hänen mielessään pyöri Suuri Suunnitelma, jonka aikoi toteuttaa pian, kunhan Tino tulisi töistä.

Hän ryntäsi lumisateeseen heti autonäänen kuultuaan ja kosi Tinoa! <3 Hiljakseen leijailevat lumihiutaleet lisäsivät romantiikkaa tilanteeseen ja Tino suostui mielellään, tosin hieman pelokkaana. Hänestä tulisi aviomies. Hänestä. Ihan kuin joku perhesim, hän ajatteli. Vaimo ja lapsi. Mutta ei siinä mitään, Tinosta se oli ihanaa.

 

Seuraavana aamuna maisema hohti valkoisena. Aamiaisen jälkeen tino oli heti rynnännyt ulos ja heittäytynyt selälleen hankeen. Hän teki komean lumienkelin riemuiten talvesta... Tino oli joskus hieman lapsellinen, mutta suloinen <3 Tääki kuva on ihana <3

 

Mettekin uskaltautui pakkaseen ja tämän huomattuaan Tino alkoi pyöritellä lumipalloa.
"Rakas, katso tuonne, perhosia!" Hän harhautti ja nosti kätensä ilmaan. Mette kiepahti Tinon osoittamaan suuntaan.
"Perhosia?" hän ihmetteli ja kääntyi taas kultaansa päin. "Höpsö, nyt on talv-"
"Hahaa!" Tino rääkäisi ja viskasi pallon Metteä päin. Mette pudisteli nauraen lunta hiuksistaan.
"Kosto elää", hän varoitti ja juoksi kauemmas.
 

Aikuisten leikkiessä, tällä kertaa "lasten leikkejä", Laura nukkui kehdossaan, täysin tietämättömänä ulkona olevasta lumihangesta.



Turha kuva, mutta... :'D No, näette kyllä, Tino ei sepittänyt ihan puppua hämätessään Metteä perhosilla.
Jännää...