Heiss. Aloitan nyt siis tämän legacyn Satumaista. Tosiaan ihan tavallinen lc, pyrin viemään suvun mahdollisimman pitkälle... Kommenttia toivoisin kovasti, alku saatta nyt vähän tökkiä... Kuitenkin, rakentavaa ja semmosta otetaan avosylin vastaan.
(linkitän sinut mielelläni, mutta toivon silloin sinunkin linkkaavan minut..)

Lukekaahan.

~**~

 

Saanen esitellä Satumaan suvun kanta-äidin, Mette Satumaan. Mette on tietotavoitteinen kauris, jonka haaveena on olla jonain päivänä rikollisnero. Luonteeltaan hän on melko siisti, kiltti, leikkisä ja hieman ujo. Lisäksi hän on hieman laiskanpuoleinen.
Mette pitää ruskeahiuksisista, juhlapukuisista miehistä, joilla ei toivon mukaan ole silmälaseja ;)

Metellä oli järjettömän suuri tontti pienessä kaupungissa nimeltä Simlandia. Suurkaupungin tyttönä Mette oli tietysti vähän varuillaan, mutta otti silti vastaan tuntemattoman sukulaisen perinnön.
Hänellä ei tietenkään ollut mitään kokemusta rakentamisesta tai sisustuksesta tai varsinkaan järekvästä rahankäytöstä. Niinpä hän oli palkannut rakennusfirman rakentamaan talon ja sisustussuunnittelijan sisustamaan sen.
Katsoessaan tönöään hän kuitenkin mutristi epäilevästi suutaan. Talo? Jostain syystä hänestä siihen sanaan sisältyi jotakain... muuta? Jotakin enemmän? No, tietysti rakennusfirman insinööri ja sisustussuunnittelija olivat katsoneet häntä kuin halpaa makkaraa kun hän oli laittanut säästönsä näille puoliksi. Kaikki säästönsä, siis hulppeat 4800 simoleonia. Mutta hän oli silti odottanut jotain hienompaa. Hänhän oli pyytänyt, suorastaan rukoillut nättiä jälkeä, ja tässä oli tulos. Höh.

Tässä siis talo sisältä, lintuperspektiivistä kylläkin. Keittiö-ruokatila-makkariin saatiin kokolattiamatto, mutta kylppäriin ei. (joo, oleskelutilasta tuli turhan iso, mutta sama se tässä vaiheessa :P) No, siinä Mette on oikeassa, ettei ole kyllä kovin kodikasta... Mutta ainakin hänellä on katto pään päällä. Seinien maalaamiseen ei tosiaankaan ollut varaa, mikä harmitti Metteä suunnattomasti.

Päivän lehteä odotellessaan Mette valmisti itselleen kulhollisen muroja. Loistava valinta, sillä niitä edes Meten kaltainen uusavuton sim pystyisi polttamaan pohjaan. Tai sytyttämään tulipaloa, jota hän pelkäsi kuollakseen...

Ja kylläpä postipoika olikin hilpeällä tuulella :D No, kukapa olisi, kun joutuu ravaamaan raesateessa ympäri kaupunkia. Hän näyttää siltä, että tekisi mitä vain saadakseen edes sateenvarjon. Niin että mette tosiaan saa iloita katostaan.

Pojan ilme kuitenkin kirkastui, kun hän näki, millainen kaunokainen lehteä saapuikaan hakemaan.
"Voi, laukkusi on varmaan painava? Ikävää, että joudut tekemään noin raskasta työtä tuossa iässä. Kauhea koiranilma", Mette sanoi hymyillen myötätuntoisesti. Poika pudisti päätään virnistellen. Mette hymyili huomatessaan pojan poskien punoittavan.

No, eipä Mettekään rakeista liioin nauttinut. Ne kun osuivat ikävästi ihoon ja sulivat sitten jääkylmäksi vedeksi. Pakko oli kuitenkin vielä ulos uskaltautua, kun metelle tuntematon, järkyttävän antelias sim (en muista nimeä, Rob-joku tai sinnepäin ;P) kävi kiikuttamassa suuren lahjapaketin oven eteen. Mitä laatikossa ikinä olikaan, tuskin sille teki hyvää olla sateessa.

(anteeksi, tässä vaiheessa seiniä ei oikeasti oltu maalattu, mutta kuva on otettu myöhemmin :/)
Lahja paljastuikin tietokoneeksi, ja vieläpä aika hienoksi ja arvokkaaksi. Mette oli tietysti innoissaan, nyt hänellä olisi jotain tekemistä. (juu, tosi järkevää sellaista: pelaaminen :D) Ja tietysti myös työpaikkailmoituksia olisi enemmän... Eipä vielä rikollisuusuraa löytynyt >:(

Pelailtuaan aikansa, Mette päätti lähteä kaupungille. (miestä etsimään, shoppailusta oli sillä budjetilla turha haaveillakkaan) Samaan aikaan naapurit kuitenkin päättivät tulla toivottamaan uuden tulokkaan tervetulleeksi, mutta Mette ei juurikaan tuntenut mielenkiintoa jäädä rupattelemään. Hän tyytyi siis nyökkäämään heille välinpitämättömästi ja livahti heti taksiin kun pääsi näiden katseden alta.

Puoti Puotisessa (juu, yhteisötontilla on upea nimi :>) Mette katseli vaaterekkejä kaihoisasti, kunnes päätti mennä tilaamaan takaterassilta juotavaa. Baaritiskillä hän kuitenkin pysähtyi. Niin muuten pysähtyi hänen sydämensäkin. Baarimikko olikin varsinainen silmänilo, ainakin Meten mielestä. Hän tilasi änkyttäen mehupaukun ja silmäili sitä juodessaan baarimikkoa "vaivihkaa".
Tämän herran kasvot ovat jännät, mutta ihastuin niihin silti yhtä paljon kuin Mette <3

Mette rohkaisi lopulta mielenä ja meni juttelemaan. Mies esitteli itsensä Tino Notkoksi. Hän katseli huvittuneena Meten yli-innokasta asennetta, kun hän lörpötteli turhia asioita. Mies ei juurikaan kuunnellut Meten sanoja, vaan ääntä, jota Tino piti maailman ihanimpana ja kauneimpana ääneenä. Eikä hän tietenkään vinut olla ihailematta meten ulkonäköä. Mette ei siis suinkaan ollut ainoa, jonka sydän ylikuumeni.
Kello kuitenkin kävi ja Meten nälkä ja väsymys kasvoi. Niimpä hän vilkutti Tinolle vastahakoisesti ja lähti soittamaan taksia.

Nukkumisesta ei kuitenkaan meinannut tulla mitään, kun ajatukset pyörivät Tinon ympärillä koko ajan. Mette sulki hetkeksi silmänsä ja kuvitteli kutsuvansa Tinon kotiinsa ja sitten he tutustuisivat vähän paremmin ja sitten ehkä, ehkä... KRÖHÖM. Jatketaan ja unohdetaan Meten likaiset ajatukset.
Puhelin keskeyttikin hänen haaveensa. Kuka kumma soittelisi näin myöhään..? Sydän läpättäen Mette kiiruhti vastaamaan.

"Haloo?" hän henkäisi.
"Ah, Mette! Olihan tämä oikea numero, en koskaan luota täysin puhelinluetteloihin... Siis Tino täällä. Aijattelin vain, josko lähtisit nyt kanssani stadiin? Tiedän tosi siistin mestan!" Tinon ääni sai Meten suupielet nousemaan korviin, kunnes hän tajusi harmissaan erään asian.
"Olen tosi pahoillani, lähtisin mielelläni, mutta olen niin kauhean väsynyt. Seisoskelin Puodissa koko päivän", Mette sanoi hiljaa manaten sitä, ettei ollut nukkunut lainkaan,vaikka olisi voinut.
"Ai, no, ei se mitään. Joku toinen kerta sitten?"
"Mmh. Kuule, jos tulisit huomenna tänne?" Mette ehdotti toiveikkaasti. Tino suostui mielellään ja pyysi Metteä soittamaan huomenna, kun olisi valmis. he lopettivat puhelun pitkällisen, lempeän "sulje sä ensin"-väittelyn jälkeen.

Aamulla Mette soitti heti syötyään ja käytyään suihkussa.
"Voit tulla ihan mihin aikaan vaan", hän sanoi. Tino lupasi tulla heti, kunhan olisi vähän siistiytynyt. Hän tulikin pian, mutta aika tuntui silti Metestä ikuisuudelta.
"Odottavan aika on ihan helkkarin pitkä", hän huokaisi ja istuutui sängynlaidalleen.

Tino tuli kyllä todella nopeasti ja he molemmat nauroivat hermostuneina toistensa typerääkin typerimmille jutuilleen. Tino kuitenkin oli sitä mieltä, ettei parempia juttuja ollut kuullutkaan. Hän taittui kahtia nauraessaan, kun Mette juoruili posteljoonin kastelleen kukkien sijasta huosunsa. Että hehheh vaan :>

Jonkin ajan päästä, kun he olivat mässäilleet voileivillä, Tino alkoi haiskahtaa :D Mette ei kuitenkaan tuntunut lemupilveä edes huomaavan, vaan aloitti häikäilemättömän flirttailun. Ja sitäkös Tino ei pannut pahakseen...

Ja viimein päästiin pusuihin asti <3 Mette huomasi jossain vaiheessa Tinon hajun ja patisti tämän hienovaraisesti suihkuun. Suukkojen jälkeen ikionnellinen Mette alkoi kysellä asioita...

... Kuten rahatilannetta. Se paljastui aika huonoksi, mutta Mette ei siitä juuri piitannut. Jos hän vain saisi miehen itselleen, he kyllä käärisivät jotenkin rahaa kasaan.
Mieltymyksiä ja inhokkeja tiedustellessaan paljastui, että Tino pitää meikatuista naisista, mutta nainen keittössä sai hänessä kylmiä väreitä aikaan.

Kun Mette kysyi miekkosen toiveita, hän vastasi hymyillen toivovansa pelehtimishetkeä tämän kanssa. Mette meni hetkeksi hiljaiseksi... Ainakaan Tino ei itseään juuri häpeä...>:D

Tosin tulivat miehen haaveet selville jo aiemmin :> Nappasin tämän kuvan jo ennen heidän ekaa yhteistä suudelmaansa.

Toki he ihastuivat jo toisiinsa, mutta Tino meni vielä siksi yöksi kotiinsa nukkumaan. Mettekin meni hymyillen sänkyynsä ja uneksi heidän huomisesta tapaamisestaan...

Tino saapui aikaisin aamulla sovittuun aikaan ja tulisen suudelman jälkeen hän suostui silmää räpäyttämättä muuttamaan Meten luokse. Kumpikin oli onnensa kukkuloilla...

Nuo hiukset eivät Tinolle oikein sovi, ja olenkin vaihtanut ne. Uudet hiukset siis seuraavassa osassa...
Tino on vähän erikoisen näköinen, varsinkin tässä kuvakulmassa, mutta silti pidän hänestä kovasti. Jotenkin suloinen <3
Kuitenkin, Tino on, ikävä kyllä >.<, romantiikkatavoitteinen. Hän haluaisi ravintolauran huipulle, julkkiskokiksi. Elämäntoive on siis suuri helpotus. Ravintola-alan löysin hänelle nopeasti, toisin kuin Mette, joka ei ole vieläkään löytänyt rikollisuusuraa -_-
Tino pitää kokkitaidottomien ja meikattujen naisten lisäksi loogisuudesta.
Uusiin vaatteisiin ei tietenkään ollut vielä varaa, sillä sanojensa mukaisesti hän toi taloon vain vähän päälle tonnin.

Talosta tuli kuitenkin jo paljon mukavempi <3 Mette riemuitsi jo paremmasta sängystä, vieläpä parisängystä (iih :>) ja suorastaan hyppi riemusta saadessaan maalata seinät. Jopa ulkoseinät saatiin nipinnapin laudoitettua (anteeksi, unohdin ottaa kuvan ulkoasusta) ja hankittiin uusi ruokapöytä, kun entinen jäi tietokonepöydäksi.

Nuoret rakastavaiset nauttivat toistensa seurasta juustopastan ääressä. (ihme, ettei, mette polttanut sitä pohjaan :o) Tai tuskinpa he olisivat huomanneet muuta kuin toisensa, vaikka olisivat syöneet pahvinpalasia <3

Heidän rakkautensa näkyi öisinkin, vaikka molemmat olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet tehdä muuta kuin nukkua. Aww, tää on niin ihana kuva <3 Tino näyttää tossa ihan pikkupojalta :>

"Aikuisten jutut" jäivät joillekkin aamuille, sillä Tinon työt alkoivat iltapäivällä. (toisin kuin Mette, joka ei vieläkään löytänyt työtään -_-)

Tinon ollessa töissä, Mette käytti paljon aikaa siivoukseen, joka muuten tahtoi unohtua. Kaikenlisäksi Tinolla ei tosiaan ollut ainuttakaan siisteyspistettä, joten häntä ei juuri siivoaminen kiinnostanut. Lisäksi hän sai aina suihkussa tulvan aikaan -_- Ja jouduttuaan itse siivoamaan, hän levitteli käsiään ja huokaili raskaasti.
Mette kuitenkin siivosi mielellään, olipahan tekemistä. Mutta nyt hän tuntui väsyvän kumman helposti...

Lisäksi hänellä tuntui olevan jatkuvasti nälkä. Hän kattoi aina vahingossa kahdelle, kun Tino oli töissä, mutta se ei haitannut, sillä hän söi myös tämän osuuden. Mette pohti asiaa juuri, kun hän tunsi piston vatsassaan ja leipä putosi hänen kädestään, kun hän ryntäsi kiireesti vessaan.

Ja niin Mette joutui tekemään pöntön kanssa lähempää tuttavuutta, kuin oli tottunut. Hän ei ollut tyhmä ja osasi siten yhdistää väsymyksen, nälän ja oksentelun. Hän nousi hymyillen seisomaan ja silitti vatsaansa.
"Äidin pikku kulta", hän kuiskasi onnessaan.